Samun kokemus

Kaikki, Kokemukset, Rahapeliriippuvaisten kokemuksia

Ensimmäiset muistot rahapeliautomaateista minulle on kertyneet noin 10-vuotiaana. Silloin pelailin automaatteja harvakseltaan, eikä minulta reilun metrin hukkapätkältä kyselty ikää. Rahapeliautomaattien ikäraja oli tuolloin k-15, mutta ilmeisesti se näkyi vain tarrana lattiassa.

En ole koskaan pelannut automaatteja mielestäni ongelmallisesti, mutta nyt kun oikein alan muistelemaan nuoruuttani, niin kyllä meillä oli muutaman pojan peliporukka. Lähdimme usein nuorisotilasta viereiseen keilahalliin pelaamaan Jokeri Pokeria karkkiin – ja myöhemmin mopon tankkaamiseen – tarkoitetuilla rahoilla. Välillä tankattiin mopoon useamman viikon bensat niillä kolikoilla. Vieläkin useammin mopot kuluttivat niin paljon, että vanhemmat ihmettelivät, kun taas oli vailla bensarahaa, vaikka juuri eilen oli tankannut. 


Tällä hetkellä olen 26-vuotias toipuva rahapelaaja. Rahapeliautomaatit ei ollut ongelmani, mutta vaikutusta sairastumiseeni niillä on kiistämättä ollut. Olen sitä ikäluokkaa, että olen altistunut positiiviselle rahapelikulttuurille. Sillä on ollut suuri vaikutus myöhemmin puhjenneelle rahapeliriippuvuudelle. Haluan, että oman, nykyään neljävuotiaan tyttäreni ikäluokan ei tarvitse altistua samoille asioille kuin itse olen altistunut. Siksi pelikoneet pitää mielestäni siirtää yleisiltä paikoilta valvottuihin pelisaleihin, pois näkyviltä jokapäiväisestä arjesta. Ne, jotka pelikoneita pystyvät pelaamaan vain viihdekäyttäjänä voivat sen tehdä myös valvotuissa pelisaleissa.

Annetaan lapsille mahdollisuus päättää itse rahapelaamisestaan puolueettomista lähtökohdista!

Teksti: Samu