Rahapelikoneiden läsnäolon vaikutus riippuvuuteen

Kokemukset, Yleinen

Ajattelin kirjoittaa omakohtaisen kokemukseni peliriippuvuudesta koska huomasin että varsinkin päättäjillä voi olla hieman erilainen käsitys siitä, mitä rahapelikoneiden läsnäolo ihmisten arjessa merkitsee peliriippuvuuden kehittymiselle.

Olen Ville, 39-vuotias mies Vantaalta. Olen mielestäni semipeliriippuvainen. Koitan kertoa tässä, mitä tuo ihan itseni keksimä sana minun kohdallani tarkoittaa.


En joutunut näiden pelattujen summien takia rahallisiin ongelmiin, minulla olisi ollut varaa pelata enemmänkin, eli jonkunlainen kontrolli säilyi. Koin kuitenkin että minulla on peliriippuvuus ja tunsin siitä joskus pientä häpeää.

Työskennellessäni Helsingissä, päädyin hyvin usein töiden jälkeen junaa odotellessa pelaamaan rautatieasemalla eri paikoissa sijaitsevia rahapelikoneita. Pelasin välillä ravintolan koneella, välillä kioskin ainoalla pelikoneella ja joskus jopa Veikkauksen pelipaikassa, joka on noin 20m päästä rautatieaseman sisäänkäynnistä. 

Voi olla, että näitä pelejä pelatessa muutaman kerran juna kerkesi mennäkin. 

Keskimäärin laitoin rahaa koneeseen 10 – 50 euroa niinä vuorokausina, kun pelejä pelasin. Voitinko vai en, sillä ei ole tässä merkitystä. Keskimäärin pelaamiseni oli ehkä noin 100-300 euroa suurusluokkaa kuukaudessa, joka päivä en pelannut. Pääasiassa pelasin pankkikortilla, koska se oli helppoa ja kulutusta pystyi tarkkailemaan tiliotteista. En joutunut näiden pelattujen summien takia rahallisiin ongelmiin, minulla olisi ollut varaa pelata enemmänkin, eli jonkunlainen kontrolli säilyi. Koin kuitenkin että minulla on peliriippuvuus ja tunsin siitä joskus pientä häpeää. Netissä pelaamisen, eli lottoamisen Veikkauksen verkkosivuilla olin lopettanut jo vuosia sitten. Ainoa uhkapelaaminen keskittyi osaltani juuri näihin rautatieaseman koneisiin. 

Vasta muutto ulkomaille paljasti peliriippuvuuteni tason.

Muutin vuonna 2014 töiden takia Etelä-Eurooppaan kahdeksi vuodeksi. Ulkomailla asuessani ruokakaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla ja ravintoloissa ei ollut ainuttakaan pelikonetta. Pelikoneet siis poistuivat minun arjesta kokonaan. Ainoat pelikoneet olivat kasinoilla, ja yksi suuri kasino löytyikin noin 10km päästä siitä missä asuin. Kävin kyseisellä kasinolla yhden kerran koko kaksivuotisen työkomennukseni aikana. Siellä pelasin 20 euroa. 

Ulkomailla asuessani pelasin siis kahden vuoden aikana 20 euroa, nettipelaamista en edelleenkään harrastanut. Samana aikana Suomessa olisin pelannut noin 6000 euroa. Ulkomailla minun ei kertakaikkiaan tehnyt yhtään mieli pelata enkä edes ajatellut koko pelaamista. Vasta siellä ymmärsin ensimmäisen kerran, että peliriippuvuuteni ja pelaamiseni Suomessa johtui pelikoneiden sijoittelusta.

Ainakin oman kokemukseni perusteella on väärin väittää, että rahapelikoneiden poistaminen arjesta ohjaisi kaikki niitä pelaavat
suoraan nettipelien pariin. Muutamat päättäjät ovat olleet huolissaan siitä, että pelikoneiden poisto voisi johtaa siihen, että ihmiset siirtyisivät ulkomaisiin nettipeleihin ja rahat valuisivat ulkomaille. Ainakaan itselläni ei tällaista tapahtunut, päinvastoin jäi rahaa käydä vaikka useammin elokuvissa. 


Haluaisin esittää kysymyksen niille päättäjille, jotka pelkäävät rahojen valuvan ulkomaille, mikäli pelikoneet poistetaan kaupoista:
Nyt kun peliriippuvaiset joutuvat usein pikavippikierteeseen, ettekö pelkää sitä että esim. norjalainen pikavippyritys saisi suomalaisia peliriippuvaisia asiakkaikseen ja keräisi suuret korot Norjaan? Itseasiassa eräällä pikavippiyhtiöllä taitaa muutamia tuhansia Suomalaisia pikavippilainaajia jo olla ja rahat valuvat parhaillaan Norjaan. Jos pelikoneet poistaisi, voisi sillä olla positiivinen vaikutus pikavippiongelmaisten syntyyn, ja yllätys yllätys, rahat eivät enää valuisikaan ulkomaille. 

Oletan että suurinosa pelaajista on juuri minun kaltaisia, tilaisuus- tai semipeliriippuvaisia. Eli jos niitä pelikoneita kävelee vastaan joka kulmassa, niitä tulee pelattua ihan vain sen takia, että niitä on. Ei sen takia, että olisi erityinen halu tai tarve voittaa, tai kokea jännitystä tai sen suurempaa peliriippuvuutta. Jos minun kaltaisillani jäisikin kuukaudessa muutama satanen enemmän kulutukseen, voisimme ihan itse oman kulutuksen kautta tukea niitä tahoja, joita Veikkaus nyt keräämillään rahoilla tukee, vaikkapa suomalaista elokuvaa. Eli mihin tarvitsemme näitä koneita joka nurkassa, kun ei muutkaan maat tarvitse?

Toivottavasti siellä eduskunnassa vaivaudutaan miettimään lakimuutoksia näiden pelikoneiden suhteen taas mahdollisimman pian.
Koko Suomeen levittäytynyt uhkapelikulttuuri on maailmassa poikkeuksellinen ja hyvinvointivaltiolle häpeäksi. Turistit tänne tullessaan ihmettelevät, miksi pelikoneet ovat lapsien nähtävillä ja miksi niitä on sijoiteltu kaikkialle. Lakeja säätäessä voi olla hyvä muistaa miten kävi esimerkiksi alkoholiainsäädännön kanssa. Lonkerot ruokakaupoissa eivät lisänneetkään alkoholiongelmia kuten THL oli arvioinut. Lisäksi löytyy muita lukuisia lakiuudistuksia joiden vaikutuksia on etukäteen arvoitu aivan väärin. Nyt on ilmeisesti arvioitu että pelikoneiden poisto ihmisten arjesta vähentää Veikkauksen jakamien tukien määrää niin että sillä voi olla negatiivinen vaikutus koko hyvinvointivaltioon. Jos usean pienen pubin tai kioskin elinehto on muutama uhkapelikone heti sisäänkäynnin yhteydessä,  onko samalla myös niin että pelikoneet ovat koko hyvinvointivaltion elinehto? Eikö hyvinvointivaltion tulisi tuottaa hyvinvoivia, kulttuuripalveluita omilla rahoillaan kuluttavia ihmisiä, eikä surkeita pikavippikierteisiin juuttuneita peliriippuvaisia?

teksti: Ville Vantaalta, peliriippuvainen vain Suomessa?