Palkkapäivä

Kokemukset, Rahapeliriippuvaisten kokemuksia, Yleinen

Tunsin illan lähestyessä levottomuutta. Olin iloinen, täynnä elämää ja mahdollisuuksia. 

Syy tähän oli yksinkertainen: huominen palkkapäivä. 

Kuin autopilotilla valmistauduin kotona lähtemään liikkeelle. Vilkuilin kelloa, istuin takki päällä sohvalla odottaen hetkeä, jolloin voisin lähteä. Kuin olisin lähdössä kuumille deiteille, mutta totuus oli toinen: huoltoasemalla odotti elämäni daami vilkkuvine valoineen. 

Lähdin hyvissä ajoin liikkeelle. Ajoin päämääränä paikkakunnan ainoa 24h huoltoasema. Matkan aikana kerkesin käymään itseni kanssa keskustelua, ettei minun pitäisi edes mennä sinne ja kuinka eilen lupasin, että kaikki muuttuu. Välillä taas huomasin uskottelevani itselleni, että tällä kertaa kohtuus toteutuu ja pelaan vain vähän. Vuoropuhelu itseni kanssa oli kuin pienen lapsen kanssa kotiintuloajoista neuvottelu.


Kuin olisin lähdössä kuumille deiteille, mutta totuus oli toinen: huoltoasemalla odotti elämäni daami vilkkuvine valoineen. 


Koska en ollut ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, tiesin tarkkaan, että palkka tulisi tililleni yhdeltä yöllä. Istuin huoltoasemalla vilkuillen kelloa ja vettä juoden. Kello ylitti puolen yön. Tiesin, että palkan saapumiseen tililleni olisi vielä tunti aikaa, mutta kävin ensimmäisen kerran tarkistamassa asian pankkiautomaatilla, varmuuden vuoksi. Jo tässä vaiheessa odotus oli suuri ja pettymys yhtä suuri, kun tili näytti nollaa. 

Viimeisen tunnin vietin miettien pelikuvioita valmiiksi: kuinka paljon pelaisin, millä laitteilla ja miten. Kellon tullessa yksi minulla oli jälleen pettämätön suunnitelma, kuinka tulisin yön aikana nyhtämään pelikoneiden rahat itselleni. 

Viimein kun palkka saapui tilille ja sain rahat käteen, olin jo valmiiksi täysin omassa maailmassani. Pelien maailmassa. En nähnyt enkä kuullut mitään. Vaihdoin setelin vaihtoautomaatissa kolikoiksi ja taas mentiin. Hetken päästä olin nostamassa lisää rahaa, sitten vaihtoautomaatille ja taas mentiin. Sama toistui yön aikana n. 6-7 kertaa, kunnes nostin viimeiset rahat tililtäni ja kello oli aamulla kuusi. 

Kun huomasin miettiväni, että pitäisikö minun tankata ja ostaa tupakkaa, havahduin olevani tässä maailmassa. Tajusin pelaavani viimeisiä rahoja muutama tunti sitten tulleesta palkasta.

Viimeisen pyöräytyksen jälkeen koitti herääminen, pelikoneen ääniin liittyi ympäröivän huoltoaseman palaavat äänet. Ahdistus valtasi kehon. Koin fyysistä pahaa oloa, vatsa pyörähti ympäri. Menin autoon ja istuin paikallani järkyttyneenä siitä mitä olin taas tehnyt. Hetki sitten kokemani huuma, ilo ja jännitys oli vaihtunut häpeään, itseinhoon ja pelkoon. Mitä nyt tapahtuu? Kuinka hoidan kaikki laskut tai ystävieni velat, jotka olin luvannut hoitaa palkkapäivänäni?

Ajoin kotiin, nukuin muutaman tunnin ja menin töihin iltavuoroon kuin mitään ei olisi tapahtunut. Pelurin selitysten arsenaalista löytyi jälleen kymmeniä uusia tekosyitä miksi en voinut maksaa velkojani.

Teksti: Peluri