—
Tänään näin kaksi läheistä. Ensimmäinen istuu autossa R-Kioskin pihalla. Auto on käynnissä, kioskilla ei ole muita kuin muori pyörittämässä rahapeliautomaattipelejä. Pienikokoinen isäntä istuu Golfissa, sillä on varmaan lämmin, varmaan kuuntelee radiota. Isäntä koittaa tekeytyä entistä pienemmäksi minut huomatessaan, välttää katsomasta, tuijottaa tyhjyyteen. Mitäköhän ne sanovat toisilleen, kun muori tulee hyrräpeliltä? ”Menikö taas kaikki?” Tarvitseeko sitä enää edes kysyä? Mitäköhän ne sanovat, kun seuraavan kerran lähdetään kotoa? Pitäisikö muorin keittää kahvit termariin, pitäisikö voidella pari leipää, raaskiiko laittaa voita leivän päälle? Onneksi isäntä ja Golf ovat pieniruokaisia.
Mies maastohousuissaan taluttaa koiraa vesisateesta huolimatta. Ne tulevat sieltä R-Kioskin takaa, menevät kaupalle. Mitä jos sanon R-kioskin myyjälle, että tarjoa tuolle Golfille istuvassa ukolle kahvit? Se on teille hyvä bisnes. Se on kahvinsa ansainnut. Se tuo muorin, muori tuo provikat. Mitä jos hyppään Golfiin vänkäriksi ja sanon, että lähdetään. Ehdotan, että jätetään muori R-kioskille, siellä sen on hyvä olla Kulta-Jaskan morsiamena?
Istun ulkona autossa ja katson koiraa. Koira katsoo odottaen ovelle. Se on litimärkä, sitä palelee. Näyttää kuin jokainen osuva sadepisara tekisi kipeää.
Kaupan pihalla näen toisen läheisen. Se istuu märällä asfaltilla toisella kankullaan, siristää lempeästi silmiään, luimistaa alistuen korviaan. Se on sen maastohousuisen miehen sekarotuinen koira. Menen kauppaan ja likaiset maastohousut seisovat rahapeliautomaatin edessä. Kierrän kaupan hinnat ja vertailen hintoja. Maksan ostokset ja maastohousut ovat tutulla paikallaan. Istun ulkona autossa ja katson koiraa. Koira katsoo odottaen ovelle. Se on litimärkä, sitä palelee. Näyttää kuin jokainen osuva sadepisara tekisi kipeää. Mitä jos menisin takaisin kauppaan, huutaisin maastohousuille että ”Runkkari, sun koiras on kylmissä sateessa ja sinä hyväilet hyrräpeliä!”?
Jos päästäisin koiran irti, se ei lähtisi mihinkään. Se istuisi märällä asfaltilla yhtä uskollisesti kuin isäntä Golfissaan.
Teksti: Joni