Iloa elämään

Kaikki, Kokemukset, Rahapeliriippuvaisten kokemuksia

Olo on kupliva. Äiti ja isä ovat hyvällä tuulella. Jotain ne puhuvat kesälomarahoista, mutta minä en ymmärrä niistä sen enempää. Ilmeisimmin ne ovat jotain kivoja rahoja, sillä äiti ja isä ovat paremmalla tuulella kuin normaalisti. Yleensä rahasta puhuminen saa äidin ja isän huonolle tuulelle. Olen saanut hyvän todistuksen ja ensimmäinen kesäloma koulusta on alkanut. Minulla on uusi t-paita ja shortsit; tuntuu, kuin olisimme menossa juhliin.  

 
Laivan terminaalissa kaikki näyttää isolta ja erilaiselta. Pidän isää kädestä tiukasti kiinni, kun siirrymme laivaan. Etsimme hyttiämme laivan sokkeloisilta käytäviltä ja minua jännittää. Onneksi isä pitää kädestä kiinni. Hytti on hienointa mitä olen ikinä nähnyt. Jopa kerrossänky tikapuineen tuntuu erikoiselta, vaikka minulla on kotonakin sellainen.  

 Pidän edelleen tiukasti isän kädestä kiinni, kun lähdemme etsimään laivan taxfree-myymälää. Alus on täynnä ihmisiä. Luulen, että kaikki ovat saaneet niitä kesälomarahoja, sillä kaikki aikuiset naureskelevat ja ovat hyvällä tuulella. Kaikki paikat ovat täynnä koneita, joista kuuluu erilaisia ääniä. Ne näyttävät hauskoilta. 

 
Löydämme taxfreen, mutta se ei ole vielä auki, sillä olemme vielä satamassa. Isä ja äiti menevät niille koneille, joista kuuluu paljon ääniä. Isä painelee nappeja. Minua kyllästyttää, joten isä nostaa minut syliinsä. Saan painaa nappeja, joita isä osoittaa. Isä ja äiti hymyilevät. Yhtäkkiä isä laskee minut alas ja pyytää minua painamaan reunimmaista nappulaa. Metalliseen kaukaloon alkaa tippumaan kolikoita. Niitä tulee valtavasti, enkä ole koskaan elämässäni nähnyt niin paljon rahaa.

Äiti ja isä nauravat minulle, kun hypin innostuksissani tasajalkaa. ”Sinäpä olet oikea onnentyttö” isä sanoo ja ojentaa minulle kourallisen kolikoita. ”Siinä on sinulle, saat ostaa näillä rahoilla mitä ikinä haluat.” 

 
Tuona päivänä, noin 27 vuotta sitten minä rakastuin ensimmäistä kertaa. Minä rakastuin rahapelikoneisiin, rahapelaamiseen ja positiivisen pelaamisen kulttuuriin Suomessa. 27 vuotta sitten syttynyt rakkaus sammui vasta kolme vuotta sitten, kun takana oli yli kaksi vuosikymmentä sairaalloista rahapelaamista; peliriippuvuutta.

”Sinäpä olet onnentyttö”. Se sai minut kahden vuosikymmenen ajan etsimään onnea sieltä, mistä sitä ei koskaan tule löytymään. Se sai minut menettämään kosketuksen sisimpääni; se sai minut yrittämään itsemurhaa. Niitä kolikoita, jotka tuona päivänä kilisivät pieniin 7-vuotiaan käsiini, minä metsästin koko nuoruuteni. Sitä tunnetta, jonka tuona päivänä näin vanhempieni kasvoilla, minä metsästin yhden kokonaisen vuosikymmenen aikuisuudestani.  

Minä rakastuin rahapelikoneisiin, rahapelaamiseen ja positiivisen pelaamisen kulttuuriin Suomessa. 27 vuotta sitten syttynyt rakkaus sammui vasta kolme vuotta sitten, kun takana oli yli kaksi vuosikymmentä sairaalloista rahapelaamista; peliriippuvuutta.

 
Minun ei enää tarvitse pelata. Olen löytänyt onnen ja ilon itsestäni ja elämästäni. Mutta minä muistan. Minä muistan jokaikisen kerran, kun olen seissyt kaupan pelikoneella, enkä yksinkertaisesti ole pystynyt lähtemään pois. Minä muistan jokaikisen kerran, kun olen palannut lannistuneena kaupasta, ilman ostoksia. Minä muistan nälän, sillä minulla ei ollut varaa ruokkia itseäni. Minä ruokin rahapelikoneita.  

Teksti: Jenna