—
Sisältyykö rahapelien nykysijoitteluun eettisiä ongelmia, miten pelikoneiden sijoittelua perustellaan ja kuinka haitallisia rahapelikoneet ovat? Lue alta, mitä Helsingin yliopiston Riippuvuuksien, yhteiskunnallisen sääntelyn ja hallinnan tutkimuskeskus CEACG:ssa tutkijana työskentelevä Janne Nikkinen meille näihin kysymyksiin liittyen vastasi.
1. Millaisia eettisiä ongelmia tutkimustiedon ja muun tiedon valossa nykyiseen rahapelikoneiden hajasijoitteluun liittyy?
THL:n työryhmä kävi vuonna 2017 kattavasti läpi sääntelyyn perustuvia rahapelihaittojen ehkäisytoimia ja niiden soveltuvuutta Suomen rahapelijärjestelmään.
Julkaisussa todetaan mm., että kansainvälisen tutkimustiedon valossa rahapelipaikkojen määrää tulisi vähentää, esimerkiksi koulujen läheisyydestä. Vaikkapa Roomassa pelipaikkoja ei saa sijoittaa 300 metrin säteelle kirkosta, koulusta tai päiväkodista. Italiassa myös rahapelimainonta kiellettiin kokonaan vuoden 2019 alusta.
Suomen kaltainen malli, jossa pelit ovat lähes joka kaupan ja kioskin aulassa, on varsin poikkeuksellinen. Kyse on myös merkittävästä tuesta yksityissektorille kauppiasprovisioiden muodossa. On vaikeaa ymmärtää, miksi suomalaisten rahapelaajien pitäisi tukea esim. Saksassa pääkonttoria pitävän yksityisen Lidlin toimintaa.
Suomen kaltainen malli, jossa pelit ovat lähes joka kaupan ja kioskin aulassa, on varsin poikkeuksellinen.
Brittitutkija Jim Orford puhuu yleisesti teoksessaan Unsafe bet: The dangerous rise of gambling and the debate we should be having (2011) siitä, kuinka rahapelaamisessa valtio liittoutuu osaa kansalaisiaan vastaan, vaikka sen pitäisi suojella ihmisiä ja edistää väestön terveyttä (vrt. Suomessa Perustuslaki, 19 pykälä).
2. Mitä muita perusteluita pelikoneiden nykyiselle sijoittamiselle on olemassa kuin niiden keräämät miljoonatuotot?
Viime vuonna arpajaislain uudistamisen II-vaihetta varten Sisäministeriölle annetuista noin 60:stä lausunnosta löytyvistä perusteluista juuri pelko tuottojen laskemisesta näyttää olevan se pääasiallinen huoli, sen sijaan että kannettaisiin huolta rahapelaajien terveystilanteesta. Kyseisen lain uudistamisen yksi tarkoitus on pyrkiä vähentämään rahapelihaittoja, mutta tällä hetkellä tehokkaat ehkäisytoimet näyttävät rajoittuvan lähinnä pelikoneiden pakolliseksi tunnistautumiseksi.
Esimerkiksi Suomen bensiinikauppiaiden ja Liikennepalvelualojen liiton lausunnossa nro 29 todetaan suunnilleen, että rahapeliautomaattien avulla pidetään maaseutua asuttuna tai ainakin ylläpidetään nykyisenkaltaista polttonesteen jakelua. En ole vakuuttunut, etteikö kylmäasemien verkosto riittäisi bensiinin jakeluun tai että maaseudun elinvoimaisuus riippuisi kovinkaan suuresti rahapeliautomaateista.
Lausunnossa 41 Suomen Kristillinen ylioppilasliitto on myös huolissaan palveluverkostosta ja yrittäjyydestä. Nuori kirkko ry:n toimesta tekemä lausunto nro 14 on lähes saman sisältöinen, eli vastineita on selvästi edunsaajien osalta koordinoitu.
Suomessa ajatus ”vähän pelaavien suuresta joukosta” on ajan myötä johtanut näkemykseen, että rahapeliautomaatin käyttö olisi jonkinlainen kansalaisoikeus.
Uusiseelantilainen Peter Adams esittää teoksessaan Moral jeopardy. Risks of accepting money from the alcohol, tobacco and gambling industries, että rahapelituottojen käyttäminen ja jakaminen on melkein yhtä ongelmallista kuin rahapelaaminen. Tarjonta luo riippuvuussuhteita, omaa korruptoivan vaikutuksen ja tuottoja käyttävät tahot pyrkivät kasvattamaan toimintaansa. Suomessa yksi harvoja rahapelituottoja hyödyntävistä tahoista, jonka hallinto ja organisaatio ei ole juuri kasvanut ajan saatossa, on Takuu-Säätiö. Adamsin kirjaa eivät ilmeisesti Veikkauksen ”edunvälittäjät” ole lukeneet, koska monelle rahapelituottojen käyttö ei ole mikään ongelma. Rahapelihaittojen merkitystä ainakin vähätellään verrattuna alkoholihaittoihin. Kuitenkin kun läheiset lasketaan mukaan, rahapelihaitat koskettavat lähes miljoonaa suomalaista.
Suomessa ajatus ”vähän pelaavien suuresta joukosta” on ajan myötä johtanut myös näkemykseen, että rahapeliautomaatin käyttö olisi jonkinlainen kansalaisoikeus.
On myös vedottu tutkimustiedon puutteeseen, joka oli aikoinaan myös tupakkateollisuuden yleisesti käyttämä argumentti silloin, kun keskusteltiin rajoittavista toimenpiteistä.
Veikkaus on esimerkiksi vedonnut tähän oikeuteen pelata toteamalla, että jos automaatit siirrettäisiin pelisaleihin, n. 250 kuntaa jäisi Suomessa niitä ilman. Perustelu hämärtyy etenkin internet-aikana, kun pelit ovat enenevässä määrin netissä joka tapauksessa tarjolla. Harvaan asutuilta seuduilta on usein jo viety ihan oikeita ja tarpeellisiakin palveluita ja oikeuksia, kuten terveyskeskukset ja kyläkoulut – ja synnytyssairaalakin voi Lapissa olla lähes 500 km päässä.
Lisäksi on myös vedottu tutkimustiedon puutteeseen, joka oli aikoinaan myös tupakkateollisuuden yleisesti käyttämä argumentti silloin, kun keskusteltiin rajoittavista toimenpiteistä. Kansanterveysnäkökulmasta tiedon puute (mikäli näin tosiaan olisi, nyt rahapelien haitallisuudesta on jo paljonkin tietoa) olisi enemmänkin argumentti voimakkaampien rajoitusten puolesta kuin löyhemmän sääntelyn (on aina parempi ”erehtyä” liiallisen terveydensuojelun puolelle, kuin mahdollistaa suuremmat haitat).
3. Missä on selkeimmin osoitettu, että rahapeliautomaatit ovat haitallisia ja koukuttavia?
Kaikkein tyhjentävimmin rahapeliautomaattien ongelmallisuuden on osoittanut Natasha Dow Schull kirjassaan Addiction by Design (2012). Teos perustuu n. 15 vuoden antropologiseen tutkimukseen. (toim. huom. kirjaa ei olla valitettavasti suomennettu, ensimmäiset 194 sivua voit lukea englanniksi tästä).
Teos osoittaa hyvin, kuinka pelikoneet on suunniteltu mahdollisimman koukuttavaksi.
Dow Schullin teos osoittaa hyvin, kuinka pelikoneet on suunniteltu mahdollisimman koukuttavaksi ja sellaisiksi, että kuluttaja ei voi niitä juuri mitenkään arvioida tai vertailla keskenään.
Haittojen vähättely perustuu pienen vähemmistön leimaamiseen ”ongelmaisiksi”, jättäen sivuun tosiasian, että rahapelituotteet ovat jo itsessään haitallisia.
4. Miksi Suomessa ei olla tartuttu tähän ongelmaan ja pelikoneita vieläkään poistettu kaupoista?
Rahapelipolitiikkamme päämäärä on näennäisen haittojen vähentämisen sijaan rahavirtojen kanavoiminen Veikkaukselle.
Myös puolueita lähellä olevat organisaatiot ja kansalaisjärjestöt ovat mielellään ottaneet vastaan rahapeleistä tulleet tuotot. Rahapelien historiaa tutkineen Riitta Matilaisen mukaan eduskunnassa ei olla käyty laajoja keskusteluja rahapelaamisesta ja sen haitoista.
Lue Janne Nikkisen kirjoituksia:
Popnad: “Rahapelien kasvanut tarjonta ja siitä aiheutuvat ongelmat
Ilmiö-media: Rahapelaaminen ja rahavirrat – mitä niistä pitäisi ajatella?