—
On varhainen aamu. Herään varhain, että kerkeän käydä työpaikan viereisellä huoltoasemalla ostamassa tupakkaa. Sitä tuntuu kuluvan paljon, koska joudun ostamaan lisää joka aamu.
Lähden toista tuntia ennen töiden alkua kotoa. Miehelleni kerron, että on niin paljon töitä, että pitää mennä aikaisemmin. Olen huoltoaseman oven rivassa kiinni jo ennen aamukuutta. Ovi aukeaa ja suuntaan kassalle. Huomaan, että taas on sama ihminen kassalla avausvuorossa kuin joka aamu. Harmittaa hieman, mutta kaivan lompakosta 20e, jonka varta vasten olen nostanut tupakkaostoksia varten.
Ajattelen mielessäni, että taidan pelata vaihtokolikot, kun nyt sattuu olemaan käteistä. Käännyn kassalta pois suunnaten kohti ”hyvän mielen” pelejä, kolikot valmiina kädessä. Neljä euroa kilahtaa pelikoneeseen ja vatsan pohjalla velloo tuttu tunne jännityksestä. Isoin panos, niin voittaa varmemmin ja pääsen lähtemään pian töihin. Heti tulee voitto, mikä fiilis, päihitän taas koneen.
Voittoputki päällä en huomaa ensimmäisen puolen tunnin kulumista, voitotkin ovat menneet. Ajattelen, että taidan tallettaa kortilta viel 20e ja päätän mennä vasta seitsemäksi töihin.
Tallettamani summa hujahtaa nopeasti, päätän vielä laittaa hieman rahaa lisää ja valinnan kohdalla sormeni ajautuivat 50e talletusvaihtoehtoon. Ajattelen, että voin mennä töihin vaikka 7.30.
Kello on jo yli tavoiteaikaani, näppäilen työkaverille viestin että myöhästyn vähän, vedoten auto-ongelmiin. Toivon, että hän ajaa toista kautta töihin eikä näe minun autoani huoltoaseman edessä. Talletan vielä kerran 50e ja sitten tulee varmasti voitto, jolla korjaan aamun tappiot. Näitä talletuksia tulee vielä muutama, kello on jo 8.30. Töistä soitetaan, vastaan että olen aivan kohta siinä. Harmittaa tilanne, että en pysty korjaamaan tappioitani. En haluaisi jättää uskollista ystävääni. Tiedän kuitenkin, että kohtaamme jälleen töiden jälkeen ja ajattelen, että silloin on minun vuoroni päihittää sinut, ystävä hyvä. Ostan kassalta pari arpaa. Kassaneiti sanoo, että hei hei ja huomiseen. Hän katsoo minua juuri sillä tavalla, että haluaisi sanoa ”hae apua”. Minäkin katsoisin itseäni ulkopuolisena aivan samalla tavalla.
Teksti: nimimerkki ”EM”