—
Omalla kohdallani pelaaminen alkoi 15-vuotiaana, jolloin kaveripiirissä tuli laitettua aina kauppareissujen yhteydessä muutama kolikko peliautomaatteihin. Tuolloin se oli viatonta hauskanpitoa, mutta muistan kuitenkin, miten hieno tunne se oli, kun koneesta sai ensimmäisen muutamaa kolikkoa isomman voiton. Jokin pelikoneissa vetosi alusta alkaen ja sai minut palaamaan niiden äärelle myös yksinäni pelailemaan.
Kaikkiaan pelaamista omalla kohdallani kesti noin 8-9 vuoden ajan, josta eräs neljän vuoden jakso kasasi ongelmia. Tämän ”urani” aikana ennätin hommata itselleni häädön, maksuhäiriömerkinnän sekä nelinumeroisen summan velkaa ulosottoon. Lisäksi mielenterveys oli kuralla ja välit läheisiin menneet; vanhemmat toivottomia, sisarukset karttelivat, koska eivät voineet luottaa ja ystävät jättivät pitämättä yhteyttä, koska heitäkin olin käyttänyt hyväkseni.
Itselleni kauppojen automaatit olivat suurin haittatekijä. Nettikasinoita en pelannut ja veikkauspelien kohdalla oma pelaamiseni oli niin pientä, että merkittäviä haittoja niistä ei kertynyt. Kaltaisiani pelaajia on varmasti monia. Kolikkoautomaatteja pelatessa raha tuntui konkreettisemmalta kuin mitä olisi ollut nettikasinoiden kohdalla ja se oli ainakin itselle yksi iso syy pelata nimenomaan kolikkoautomaatteja. Nopeatempoisiin peleihin, joissa tuloksen näkee suoraan jää lisäksi helposti koukkuun ja automaatteja myös paljon tarjolla.
Nopeatempoisiin peleihin, joissa tuloksen näkee suoraan jää lisäksi helposti koukkuun ja automaatteja myös paljon tarjolla.
Kun itse aloin pelaamaan automaattipelejä, oli niissä ikärajana 15 vuotta. Nykyisin pelit ovat K-18, mutta silti valitettavan moni nuori pystyy pelaamaan. Toivoisin, että tällaista ei tapahtuisi ja että mahdollisimman moni nuori välttyisi käymästä samaa polkua, kuin mitä itse olen käynyt läpi.
Teksti: Niko